Lagotto

Lagotto vaatii omistajaltaan paljon, niin luonteensa kuin turkkinsakin 

suhteen. Se on pohjattoman energinen ja touhukas. Varsinkin pentuna ja
nuorena koirana sen vilkkaus ja kekseliäisyys, huomiointikyky ja
oppivaisuus yllättää useimmat omistajat. Se on älykäs ja herkkä ja
erittäin valpas ilmoittava koira. Sillä on taipumus haukkua kaikkea uutta
ja siten ilmoittaa tulijoista, menijöistä, yllättävistä äänistä
ja ihmiselle näkymättömistä ja kuulumattomista tapahtumista.

Koska lagotto on työkoira, se tarvitsee tehtäviä, joihin se voi purkaa
energiansa. Se rakastaa toimintaa ja puuhastelua yhdessä omien
ihmistensä kanssa. Kun sillä on säännöllisesti jotain aktiivista
tekemistä ja aivovoimistelua, se on tyytyväinen koira: tarmokas ja
vauhdikas ulkona, rauhallinen sisällä.

Rotuna lagotto romagnolo luetaan ns. alkukantaisiin työkoirarotuihin.
Sillä on vielä tallella monia luonnossa selviytymiseen tarkoitettuja
taitoja, esim. varovaisuus kaikkea uutta kohtaan sekä signaaliherkkyys.
Se lukee ihmisen kehosignaaleja erittäin tarkasti ja ottaa oppia
kaikesta kokemastaan, hyvässä ja pahassa.

Pennun sosiaalistaminen (totuttaminen uusiin asioihin, ääniin,
tilanteisiin, ihmisiin, eläimiin) ja tapakasvatus jo pienestä pitäen on
erittäin tärkeää, jotta koirasta kasvaisi tasapainoinen yksilö.

Lagoton perusluonne on pehmeä, mutta rodussa on hyvin erilaisia
yksilöitä, joista osa on jopa melko kovia. Muihin koiriin tyypillinen
lagotto suhtautuu avoimesti ja positiivisesti. Lagotto ei ole
riidanhaastaja, mutta pitää kyllä puolensa tappelun tullen.

Lagoton turkki

Lagotolla on tiivis ja kihara turkki, jossa on paksu pohjavilla. Siitä 

ei irtoa karvaa. Turkki kasvaa pituutta koko ajan, joten sitä pitää
säännöllisesti lyhentää leikkaamalla. Turkkia
ei föönata ja muotoilla kuten esim. villakoiran tai bichon frisén vaan
lagoton tulee näyttää siistiltä maalaiskoiralta.

Lagoton luonne

Rodun sisälle mahtuu monenlaista luonnetta. Lagotot ovat parhaimmillaan ystävällisiä, uskollisia, nopeasti oppivia ja helposti motivoitavia koiria. Mahtavaksi harrastuskoiraksi lagotolla on paljon potentiaalia, ja ihanneluonteinen, kyllin itsevarma lagotto onkin oikea kultakimpale, ilo koko ympäristölleen - kunhan omistajalla on auktoriteettia koiransa yli. Lagotto on erinomainen renki, mutta huono isäntä. Valitettavaa on kuitenkin huomata turhan monen lagoton poikkeavan ihanneluonteesta melkoisesti - yleisin harmin aiheuttaja on liiallinen arkuus.

Arkuus ei ole mukavaa koiran omistajalle, eikä etenkään koiralle itselleen. Arkuus voi kohdistua ihmisiin, toisiin koiriin tai ympäristöön ylipäätään - paukkuarkuus on sitten oma lukunsa lagotoilla, hyvin herkästi periytyvä ominaisuus sekin. Monesti arkuutta pystyy ennaltaehkäisemään hyvällä sosiaalistamisella pentuaikana - näytetään pennulle, että vaikka maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, ei niitä tarvitse pelätä. Joillain yksilöillä arkuus on jo sillä tasolla, ettei edes normaalielämästä tahdo selvitä. Kuitenkin arkuus yhdistettynä terävyyteen ja huonoon hermorakenteeseen tekee koirasta tikittävän aikapommin jopa kokeneemmissa käsissä - etenkin, jos koiralla on vaikeuksia luottaa edes omistajaansa. Arkuus aiheuttaa koiralle ylimääräistä stressiä, eikä koirasta silloin tosipaikan tullen saa kaikkea potentiaalia irti - koiran keskittyminen on jossain muualla kuin itse suorituksessa. Huono juttu harrastusten kannalta.

Joskus uusille lagoton omistajille tulee yllätyksenä myös se, ettei lagotot aina niin helppoja koiria ole, kuin usein annetaan ymmärtää, tai kuvia katsellessa tulee mieleenkään. Siinä missä mikä tahansa muukin rotu lagotto tarvitsee rakkauden lisäksi selvät rajat. Lagoton periksiantamattomuus on kaksiteräinen miekka: koirien työssä tarvitsema pitkäjänteisyys ja tarmo tarkoittaa samalla sitä, että ne tietävät mitä tahtovat, ja tekevät mitä vain saavuttaakseen sen. Koiran halu ja tarmo on siis helposti kanavoitavissa haluttuun tekemiseen (etsintätöissä, harrastuksissa) makupaloin, kehuin ja leluin, mutta samalla koiralla kotioloissa on myös asioita joita se haluaa: juuston pöydältä, välttyä kynsien leikkuulta, kaivaa reiän sohvaan tai saada huomiota haukkumalla. Kaiken se myös tekee, ellei omistaja pysy lujana kodin sääntöjen suhteen, mikä on koiralle sallittua ja mikä ei. Hoksaavainen koira vie omistajaansa mennen tullen, jos jälkimmäinen ei ole tilanteen tasalla. 
Tervepäinen lagotto on aivan loistava perhe- ja harrastuskoira, mutta jos luonteessa on toivomisen varaa, koira on helposti jotain ihan muuta.